Valuuko lumen eksotiikka meiltä etelään?

Valtakunnassa on eniten lunta Helsingissä. Onko tässä nyt mitään laitaa? Vieläkö Etelä-Suomen pitää sekin saada kaikkien työpaikkojen, valtion virastojen, valtakunnallisten kulttuurilaitosten ja median keskittymisen lisäksi? Kyllä Pohjois- ja Keski- ynnä Itä-Suomi tarvitsisivat tulevaisuudessakin lumivarman talven antaman etumatkan suhteessa eteläiseen Suomeen, joka nappaa jo nyt 40 % koko 18,5 milj. yöpymisvuorokauden potista Suomessa. Syyttömiähän tähän ovat Helsingin herrat ja muut viskaalit – taitaisivat käyttää taikasauvaa lumen hävittämiseen, jos sellaisen omistaisivat. Hätätöitä jo suunnittelevat, kun pääkaupunki uhkaa hukkua lumeen.

Lunta on Helsinkiä etelämpänäkin. Se havaittiin kollegojen kanssa viikonloppuna Riikassa, kun lentokenttätiellä oli hädin tuskin auton mentävä aukko lumikinoksessa. Teimme pikkujoulun merkeissä testireissun suoralla AirBalticin lennolla Kuopiosta Lappeenrannan kautta Riikaan.

Perjantaiaamu oli tuiskuinen ja tuulinen kuin mikä. Jo Kuopiossa odoteltiin tovi, todennäköisesti Lappeenrannan säätilanteen viivyttämänä. Lappeenrannassa sitten odotettiin vielä pidempään, sillä Riikan tilanne oli vielä pahempi. Onneksemme emme silloin voineet edes aavistaa sitä, minkä kuulimme vasta tulomatkalla eräältä kanssamatkustajaltamme: Riikan lentokentälle laskeutui perjantaina ainoastaan yksi lentokone, joka oli siten se Kuopio-Lappeenranta-Riika-lento, jolla me saavuimme.  Tunnustan kyllä tarkkailleeni meidän koneemme miehistöä Kuopion lentokentällä:

kapteeni oli vakuuttavan ja määrätietoisen oloinen nuori mies ja niinpä hän hoitelikin Boeing 737:llään meidät tuulen ja tuiskun läpi turvallisesti Riikaan.

Riika oli upean näköinen joulukaupunki runsaine valoineen, joulumarkkinoineen ja monine joulukuusineen. Ja lunta oli kaikkialla. Varmaan riikalaistenkin kiusaksi asti, vaikka se loikin kaupunkiin kauniin talvimaiseman. Meiltähän lumessa kahlaaminen kaduilla toki onnistui, joskin muutama kenkäpari kyllä saattoi mennä pilalle suolatussa lumisohjossa tarpoessa.

Riika juhlii joulukuusen 500-vuotista taivalta. Keskiaikaisen asiakirjan mukaan Mustapäiden Killan jäsenet pystyttivät joulupäivänä koristellun kuusen kaupungin aukiolle, nykyiselle Raatihuoneen aukiolle. Juhlakauden mentyä he polttivat kuusen niille sijoilleen. Vaikkakin tallinnalaiset ovat esittäneet asiakirjan, jonka mukaan ensimmäinen koristeltu joulukuusi pystytettiin Tallinnassa jo vuonna 1441, Riika juhlii omaa 500 vuotta vanhaa joulukuustaan. Milloin me pääsemme juhlimaan omaa suomalaista joulukuustamme? Noin 10 vuoden kuluttua, sillä ensimmäiset joulukuuset ilmestyivät Helsinkiin 1820-luvulla. Jossakin on varmasti löydettävissä tarkka vuosiluku, jotta saamme tietää aikanaan mikä on suomalaisen joulukuusen 200-vuotisjuhlajoulu. Sitä odotellessa taas tänäkin jouluna koteihimme hankitaan noin 1,3 miljoonaa kuusta, jotka koristellaan vuosi vuodelta upeammin saaden aina kunniapaikan kodeistamme.

Lukuisat Riikan kuuset oli koristeltu todella kauniisti ja näyttävästi – silleen ajatuksella. Meillä ulkokuusten laittaminen ja koristaminen ovat ilmeisen pakkopullaa laittajilleen, niin samanlaisia ja mielikuvituksettomia ne ovat. Kiitos Kuopion kaupungille Kauppatorin kuusen perinteisten valojen korvaamisesta jokunen vuosi sitten isoilla valopalloilla, jotka vaihtavat väriä. Ihania tai mageita – kuinka vaan haluatte! Asialla siinä olikin mestaritekijä, kuopiolainen Valolaterna/Fantasiarakenne Oy, joka kelpuutettiin myös Shanghain maailmannäyttelyn Suomen Kirnu-paviljongin suunnittelijatiimiin. Toki energiansäästö on niin tärkeä tavoite, että sillä voidaan hyvin perustella hiukan vaatimattomampikin jouluvalojen laittaminen. Toisaalta kun meidän pitkän ja pimeän talvikauden ehdoton valopilkku on joulu, niin ehkäpä se energia mikä jouluvaloihin menee, voitaisiin säästää jossakin muualla. Ihmiset saavat niin paljon virtaa kauniin katselemisesta, että innovatiivisten energiansäästökohteidenkin löytyminen saattaisi helpottua!

Riika on hyvä matkailukaupunki, vaikkei meillä aikaa museoihin ja konsertteihin jäänytkään. Joulumarkkinat veivät mennessään: upeat käsityöt, koristellut piparit, Karstvins, joka vastaa meidän glögiämme, ja hapankaali&makkara-annokset. Söin ehdottomasti elämäni parhaan hapankaalin siellä! Asiakaspalvelu on parantunut huomattavasti, mikä yhdessä laajentuvan matkailupalvelujen tarjonnan ja jatkuvasti lisääntyvien lentoyhteyksien kanssa tekee Riikasta varsinaisen Baltian helmen.

Paljon sieltä on opiksi otettavaa ja mallinnettavaa. ”Piällikkö” Piirainen (Kuopion Matkailupalvelun toimitusjohtaja Jari Piirainen)  antoikin meille tehtäväksi kuvata kaupungilla paikkoja ja ns. hyviä käytäntöjä, jotka sopisivat myös Kuopioon. Lisäksi haastattelimme ihmisiä heidän Suomi-tietoudestaan. Minun ja Syrjäsen Merjan (meidän markkinointisihteeri) viimeinen haastateltava sanoi ensimmäiseksi asiaksi Suomesta ”Lots of lakes” – ja minä meinasin pussata tyyppiä! Seuraavina olivat loistava jääkiekkojoukkue ja joulupukki. Eikä hän ollut koskaan vielä käynyt Suomessa.

Vielä tähän loppuun pyyntö teille arvoisat palstani lukijat: kertokaa minulle ja muillekin meistä, miksi voiveitsessä on pieni kolo? Mietimme sitä aterialla Radisson Blu Elisabethe –hotellissa, eikä me oikein päästy asiassa lopulliseen yhteisymmärrykseen. Että näin on pienet murheet meillä.

Ei vainenkaan, mutta sellaista ei kannata murehtia mikä ei murehtimalla parane, sanoo Piirainenkin, mutta voiveitsen kolon arvoitus varmsti ratkeaa. Luotan teihin arvoisat lukijani!

Enää 10 yötä jouluun, mutta siitä enempi seuraavassa kirjoituksessani.