savolainen ilmaisus huippumenestyksestä. Kaksoisvoiton meille toivat (näinhän me sukkelasti omimme urheilijoiden voitot itsellemme …) Ville Larinto ja kuopiolainen Matti Hautamäki, kaksi rauhallista, sitkeää ja konstailematonta suomalaista talviurheilijaa. Ei päässeet Itävallan ihmemiehet tai Sveitsin vekkuli Simon Amman Puijon herroiksi tänä talvena. Simon taisi kyllästyä voittamiseen Puijolla jo edellisessä kisassa viime maaliskuussa kun ravintolat eivät olleet niin pitkään auki, että hän olisi ennättänyt juhlistamaan voittoaan oikein kunnolla. En tiedä Villen viipotuksesta viime yönä, mutta ainakin Matti ilmoitti kohteliaasti ottavansa kevytlimun kun halusin tarjota hänelle ja avovaimolleen juomat kakkostilan kunniaksi. Hyvä niin, kausi on kohta kiihkeimmillään ! Nythän me haluamme nähdä heidät palkintopallilla kisa toisensa jälkeen. Niin se valitettavasti menee, vaikka se hiukan epistä urheilijaa kohtaan onkin, kun emme muuten osaa tukea tiellä menestykseen kuin olla stadionilla kannustamssa. Toki fanit ovat urheilijoillekin tärkeitä.
Kisa oli nopeatempoinen, sillä tuuliolosuhteet eivät juurikaan aihettaneet odotuksia puomilla ja
tunnelma valossa kylpevällä Puijon hiihtostadionilla kuten suuressa urheilujuhlassa kuuluu, mutta, mutta missä oli yleisö ? Aiheuttiko kisan ajankohdan siiryminen maaliskuusta tänne vanhan vuoden puolelle näin ison yleisökadon ? Herätys suomalainen talviurheilukansa ! Älkää antako televison turruttaa mielentilaanne. Urheilukilpailut ovat ihan samalla tavalla kuin konsertit vuorovaikutustilanteita, jotka elähdyttävät niin katsojien kuin urheilijoidenkin mieltä ja sielua. Kannustushuudot eivät kuulu kotisohvilta ja harva kehtaa mölytä kotonaan naapurisovun säilyttämisenkin takia.
Kisan jälkeen oli tietysti jatkettava hypetystä, olimMEhan saaneet kaksoisvoiton. Ravintola Maljaan siis. Yleisesti tiedossa oli, että sinne kokoontuu osa hyppääjistä kuuntelemaan kulttibändiään Ville Kanteen tähditämänä. Hyppyuransa jälkeen tämä Viille on hoidellut mäkimaajoukkueen suksia ja on nyt Finnjumping’in sivuilla ilmaistu kuuluvaksi mäkijoukkueen valmentajiin. Ville perusti ensin Kroisos-nimisen bändin, jossa soitti myös Matin veli Jussi Hautamäki. Eilisillan kokoonpanossa oli peräti 5 jeppeä ja nimi oli muuttunut epäilyttäväksi: Jack Kustoo ja Paskoo. Mutta, mutta musiikki oli parempaa kuin nimi olisi edellyttänyt. Ville Kanteella on miellyttävä, hiukan trubaduurimainen ääni, joka sopii klubimaiseen ravintolaympäristöön kuin V-tyyli hyppääjille.
Loukkaantumisestaan melkein koko viime kauden jo toipunut kuopiolainen Janne Happonenkin oli tullut kuuntelemaan kaverien soittoa. Janne oli hänkin kovin laihtuneen oloinen (niinhän ne kaikki),
mutta kertoi kunnon olevan kohdallaan ja odottavansa Puijon K90 mäen kunnostamista, jotta hän pääsee tosissaan harjoittelemaan. Tällä kaudella on vasta kolme hyppyä takana. Janne on vakaasti sitä mieltä, että hänen hyppynsä eivät vielä ole hypätty ja sitä jäämme odottamaan, sillä 26-vuotiaana hän ennättää vielä houkuttelemaan yleisöä Puijollekin. Myös Janne harmitteli kovasti yleisön vähyyttä Puijolla.
Katso myös Hautamäen Matin lyhyt haastattelu ja katso kuvat hymyilevästä onnellisesta Matista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti