Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä blogi eilen joulukauden runsaasta musiikkitarjonnasta Kuopiossa ja erityisesti kuopiolaisista kuoroista. Muistakin upeista kuoroista kuin tv-kilpailuista julkisuuteen tulleista Kuopion Nuorisokuorosta, Marco Hietalan ja Olli Hermanin kuoroista. Jokin kuitenkin pidätteli, enkä saanut aloitettua kirjoittamista. Nyt sitten olen edelleen kirjottamassa musiikkiin liittyen, mutta aihe muuttui suureen Suonenjoella syntyneeseen, Kuopiossakin asuneeseen taiteilijaan. Oman maakunnan mieheen, jolle annoin oman lempinimeni ”hänen majesteettinsa”, jonka johdin esiintymiskokoonpanon ilmaisusta Kari Tapio ja hänen orkesterinsa.
Jami ja Jamset esiintyi 60-70-lukujen vaihteessa Nurmeksen Yhteislyseon oppilaskunnan konventissa. Pitkässä mustassa nahkatakissa esiintynyt Jami hurmasi minut jo silloin laulunsa pehmeällä soinnilla. Meni kymmenkunta vuotta etten törmännyt laulaja Kari Jalkaseen, jolle muistini mukaan Danny antoi taitelijanimen Kari Tapio hänen kiertäessään Danny Show’n mukana.
Kappale Kaipuu 70-luvun lopulla iski sitten suoraan sieluni ytimeen. Sen jälkeen en olekaan voinut jättää Kari Tapiota kuuntelematta yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Portugalin huhtikuu, Aikaan täysikuun, Minuutti ajastasi sekä Katri-Helenan jo tunnetuksi tekemä Mun sydämeni tänne jää.
Niitä en ole koskaan lakannut kuuntelemasta, vaikka ovat jo vanhoja hittejä. Toki uudemmatkin levyt ovat viehättäneet hyvin paljon. Niissä on Kari Tapion elettyyn elämään liittyneitä tummempiakin sävyjä sekä hänen vahvaan uskoonsa liittyen myös kristillistä sanomaa hänen omina sanoituksinaan.
Minut esiteltiin kesällä 2001 Kari Tapiolle hänen keikkamatkansa yhteydessä Kylpylähotelli Rauhalahdessa. Ravintolapäällikkö Matti Ruuskanen teki taitelijalle selväksi, että olen todellinen suuri fani hänelle. Kuopiossa elettiin Viinijuhla-aikaa ja kuultuaan, että olen Kuopion Matkailupalvelusta, Kari Tapio kysyi minulta miksi hän ei kelpaa Viinijuhlille esiintymään.
Totesin, että onhan hän esiintynyt aikaisempina vuosina ja varmaan häntä taas tulevina kesinä pyydetäänkin. Omassa mielessäni ajattelin silloin, että jos se minusta olisi kiinni, niin voisi esiintyä vaikka joka ilta …
Rauhalahti oli varmaan yksi Kari Tapion lempipaikkoja esiintyä. Hän oli siellä usein ja tuli kuin ”kotiinsa”, sillä väkeä oli aina aivan mahdottomasti ja se aivan selvästi tuntui hänestä hyvältä. Oman maakunnan väen arvostus. Minulla piti olla todella tärkeä syy olla menemättä keskiviikkoisiin Naistentansseihin, jos hänen majesteettinsa oli esiintymässä.
Viime juhannuksena en kerta kaikkiaan päässyt sinne. Tyttärenikin pettymykseksi, joka oli jo suunnitellut kuinka yhdessä lähdemme häntä kuuntelemaan ja nimmareita hakemaan. Otin häneltä aina nimmarin vasempaan käsivarteen. Tytär kuitenkin kävi ja siitä asti minun näyttöruudullani on kuvansäästäjänä ollut kuva Kari Tapiosta sekä tyttärestäni.
Viimeisen kerran olin kuuntelemassa häntä Viihdekeskus Hojo-Hojossa Tuusniemellä heinäkuun alussa. Päivä oli sunnuntai, hiukan outo päivä tanssilavalle, mitä ihmettelinkin. Se oli taas Kuopio Wine Festival –aikaa, eikä hänellä ollut viinijuhlilla esiintymistä. Varmaankin koska oli ohjelmistossa edellisenä kesänä. Siispä hänellä oli ”korvaava keikka” Hojo-Hojossa ja hyvä keikka olikin, vaikka taiteilija olikin hiukan vakava ja väsyneen oloinen, mitä ei tarvitse ihmetellä sillä sekin päivä oli helteinen.
Seuraava mahdollisuus kuulla häntä olisi saattanut olla Matka-messujen yhteyteen järjestettävä Pohjois-Savon kokousmatkailun markkinointitilaisuus. Aikaisemmin mainittu Matti Ruuskanen Kylpylähotelli Rauhalahdesta soittikin Kari Tapiolle viime viikolla tavoittaen hänet tien päältä kuulemma hyväntuulisena, mutta valittaen mahdotonta ajamisen määrää konserttikiertueesta johtuen. Hän olisi ehkä saattanutkin suostua ”mies ja kitara”-tyyppiseen esiintymiseen – tila ei mahdollistaisi orkesterin kanssa esiintymistä – ellei varattuna olisi jo ollut lomamatka kauas kiireestä ja kilometreistä. Mieltämme jäi lämmittämään hänen positiivinen ja meitä tukeva suhtautumisensa, joka ei ollut ensimmäinen. Vuosia sitten pyysimme häntä esiintymään Matka-messuosastollamme ohjelmatoimiston kautta. Meillä oli rajattu budjetti käytössämme, joka ei venynyt ihan ohjelmatoimiston asettamaan viimeiseen hintapyyntöön, jolloin Kari Tapio oli sanonut, että se riittää minkä pohjoissavolaiset pystyvät maksamaan. Hän haluaa esiintyä.
Ehdottomasti eniten soittamani joululevy on Kari Tapion Joulun tarina. Mielestäni se on hänen ainoa joululevynsä. Arvostan sitä, ettei hän pykännyt joka joulu markkinolle uutta joululevyä, jotka varmaan kaikki olisivat myyneet erittäin hyvin. Joulun tarina on niin hyvä kokonaisuus tunnelmallisia ja koskettavia lauluja, että se sai riittää moneksi jouluksi. Ja on riittänyt. Kaikkein koskettavin on Kari Tapion oma sanoitus Joulu ensimmäinen, joka kertoo ensimmäisestä joulusta läheisen kuoleman jälkeen. Jostakin kumman syystä en ole vielä tänä jouluna kuunnellut Joulun tarinaa, enkä tiedä kykenenkökään siihen …
Hyvästi Kari Tapio, jäämme kaipaamaan Sinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti