keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Oi ihana joulu!

Enää kaksi yötä ja siinä se taas on: JOULU ! Mikä maistuva sana. Eri asia sitten mille se kenelläkin maistuu: stressille, leipomiselle, paistamiselle, siivoamiselle, kaupoissa kulkemiselle ja postissa jonottamiselle, mutta myös pimeän talven valaiseville jouluvaloille, joululauluille, leivonnaisten ja kukkien tuoksulle, yllättävälle ystävällisyydelle. Usein myös oman mielen herkistymiselle.

Itse herkistyin maanantai-iltana enempi kuin olin ajatellutkaan Kuopion Yhteiskoulun musiikkiluokkien viimeisessä joulukonsertissa. Tiedoksi ei-kuopiolaisille: Yhteiskoulu lopetetaan tämän lukuvuoden jälkeen. Yhteiskoulun legendaarinen musiikinopettaja Matti Sariola oli jälleen saanut nuorista irti valtavan määrän energiaa ja esiintymisen iloa. Kuorosota-tv-ohjelmassa tuli tiettäväksi, että Matti Sariola on ollut hyvin tärkeässä roolissa Olli Hermanin musiikkiharrastuksessa. Olli Herman esiintyi maanantai-illan konsertissa kuten Kuopion  Kuorosota-kuorokin. Eikä vain Olli (Kosunen), vaan se vuonna 1999 yo-kirjoittanut luokka, jolla luokalla Ollin lisäksi oli myös Jenni Vartiainen. Jenni johti Jouluyö, juhlayö’tä laulavan luokan Kuopion Musiikkikeskuksen portaita alas kohti esiintymislavaa. Tämä oli yllätysnumero Matti Sariolalle, ja sen kyllä huomasi. Itku ei ollut hänellä  kaukana, eikä monella yleisössäkään. Matti-opettaja sentään pystyi yhtymään kaikkien illan aikana esiintyneiden yhteisesti laulamaan Orpojen joulu –lauluun, joka on  kuopiolaisen muusikon, säveltäjän ja lääkärin Tatu Kemppaisen sekä säveltämä että sanoittama. Yksi kauneimpia uusia joululauluja – etsikää käsiinne! Sellaista se joulu teettää ! Halun tehdä toiselle jotakin hyvää ja mieluista, halun osoittaa, että minä välitän sinusta. Joulun antamisen ajatuksen oikeutusta on vaikea kiistää, vaikkakin se saa nykymaailmassa usein kestämättömiäkin piirteitä.

Joulu ei olisi säilynyt näin pitkään ja näin vahvana ilman sen viettoon kuuluvia vahvoja perinteitä sekä perheen ja suvun merkityksen korostamista. Nykyisin myös ystävien olemassaolon tärkeys ja merkitys korostuu joulussa. Sinkkutalouksia on paljon. Olen ollut itse käynnistämässä pian jo perinteen asemaan kaiketi nostettavaa Puijon joulurauhan julistusta ja sitä seuraavaa aaton hartaushetkeä Puijon laella. Voin jopa väittää olevani idean äiti, joskin totuuden nimessä on kerrottava legendaarisesta kuopiolaisesta radiopersoona Pekka Junkkarista, viime keväänä edesmenneestä, jonka eräs lempipähkäily oli päivitellä, että kuka ihmeessä on antanut Turulle oikeuden julistaa joulurauha kaikelle kansalle. Eikö sen saman voisi tehdä mikä tahansa kaupunki? No jaa, mietittiin me muut. Aika hankala haaste, sillä Turun joulurauhan julistus on jo niin syvällä jokaisen suomalaisen sielussa ja sydämessä. Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla ...  kajahtaa tv:stä ja radiosta ja silloin viimeistään on aika lopettaa touhu ja todeta, että näillä mennään, se on meidän joulu nyt tässä jo käsillä ja elettävänä.

Ajatus Kuopion omasta joulurauhasta jäi kuitenkin itämään ja niin tapahtui, että pyynnöstäni Kuopion arvostettu ja aikaansaava kulttuuripersoona Outi Vuorikari kirjoitti Itsenäisyyspäivänä 2001 tekstin, jonka saatesanoina hän kirjoitti minulle: ”Eilen kävin Puijolla. Se on elämyksistä vaikuttavin tämän hetken Kuopiossa. Tänään – Itsenäisyyspäivän kohottavissa tunnelmissa – syntyi teksti, johon en ainakaan nyt tuoreeltaan osaa tai uskalla lisätä mitään. Puijolla tuntui siltä, että sen syntyhistoria, jääkausi oli vahvasti läsnä. Sitten tunki esiin mielikuva siitä, miten ihminen ottaa luonnon haltuunsa ja vahvistaa sen erikoislaatuisuutta.” Näin syntyi Puijon joulurauhan julistus.
Näin se alkaa: Tänään, jouluaattona, aurinko nukkuu pesässään, kertoo vanha kansa. Pesässään se on levännyt kolme harmaata päivää ja kolme pimeää yötä, vuoden pisimmät ja mustimmat yöt . Valo on kadonnut metsän kätköön – ehkä Puijonmäen turvalliseen syliin odottamaan vuotuista uudelleensyntymistään.

Tervetuloa kuulemaan loputkin Puijon joulurauhan julistuksesta jouluaattona klo 13 Puijon mäen laella. Julistus luetaan perinteisesti suomeksi ja englanniksi. Siten haluamme toivottaa joulurauhaa myös Kuopiossa ja Pohjois-Savon maakunnassa asuville maahanmuuttajille ja tilapäisesti täällä asuville ulkomaalaisille sekä tietysti myös täällä jouluaan viettäville ulkomaalaisille matkailijoille.
Joka vuosi julistuksen lukee suomeksi Kuopion kaupungin viestintäjohtaja Kaija Nousiainen ja
englanniksi aina joku Kuopiossa asuva ulkomaalainen. Tänä vuonna hän on australialainen Peter Sorjonen-Ward julistusta seuraa Puijon seurakunnan aaton hartaushetki, jonka toimittaa rovasti Pekka Nieminen senkin suomeksi ja englanniksi. Kuorolaulua esittää loistava Puijon kamarikuoron kvartetti vahvistettuna lisälaulajilla. Tilaisuus päättyy aina yhteisesti laulettuun Maa on niin kaunis –lauluun, joka sopii Puijolle aina riippumatta lumen määrästä, sillä siellä on aina kaunein talvi Kuopiossa. Tervetuloa mukaan 10-vuotistapahtumaamme Puijolle ! Juhlan kunniaksi Kuopion Matkailupalvelu tarjoaa glögiä ja pipareita ennen tilaisuuden alkua klo 12.30.

Toivotan kaikille lukijoilleni Riemullista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !
Kaija Kiitäjä

PS. Väliviikolla blogikirjoittajana vierailee Kuopion Matkailupalvelun markkinointisihteeri Merja Syrjänen, joka kertoo ensi vaikutelmia Kuopion alueelle saapuneiden venäläisten uuden vuoden matkailijoiden tuomasta sykkeestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti