"Pikajuna numero 522 Moskovasta Kuopioon saapuu raiteelle yksi"

Jälleen kerran tuo kuulutus kaikui Kuopion rautatieaseman laiturilla ja jälleen kerran se sykähdytti ja pisti pienen jännityksen perhosia vatsaan. Ja sieltähän se mutkan takaa ilmestyi sinivihreä, 15-vaunuinen, pakkashuurteinen juna, joka oli lähtenyt edellisenä päivänä yli 10 miljoonan asukkaan Moskovasta kohti pientä Kuopiotamme. Vaikka junamatka oli kestänyt parikymmentä tuntia, junasta purkautui asemalaiturille iloisia ja kirkassilmäisiä lapsia vanhempineen ja isovanhempineen. Junaa vastassa ollut joulupukki oli lapsille iloinen yllätys. Monella junassa saapuneella nuorella oli mukanaan laskettelusukset tai lumilauta ja he tuntuivat suuresti iloitsevan lumisesta luonnostamme. Huolimatta asemamme ahtaudesta ja luvalla sanoen vähän vaarallisistakin rappusista, joiden kautta tämä suuri ihmismäärä joutui kulkemaan, kaikki löysivät Kuopion Matkailupalvelun väen ja matkanjärjestäjien kohdeoppaiden avustuksella ihmeen nopeasti omaan hotelliinsa menevään bussiin ja asemanseutu tyhjeni jääden odottelemaan seuraavia junia. 

Ensimmäinen tällä joulukaudella venäläismatkailijoita Kuopion alueelle tuovista tilausjunista saapui siis eilen tiistaina 28.12. ja seuraavat kaksi junaa tulevat Kuopioon 3.1. Lisäksi Moskovasta saapuu kaksi tilauslentoa 29.12. ja 4.1. Myös muissa pohjoiseen menevissä junissa sekä busseilla ja omilla autoillaan saapuvia matkailijoita on tuhatmäärin. Yhdessä alueemme matkailuyritysten kanssa toteutamme jälleen retkien ja ohjelmapalveluiden myynnin venäläismatkailijoille neljän hotelleissa päivystävän venäjänkielisen retkimyyjän ja Kuopio-Infossa työskentelevien Olga Kärpän ja Svetlana Hyvärisen avulla. Retkikohteita ja –ohjelmia ovat  Joulupukin Koti Rauhalahden Jätkänkämpällä ja SeikkailuKuopion safarit ja retket, Konttilan tila ja Puijon torni sekä Kuopion museo, Pakkasukon valtakunta Vesileppiksessä Leppävirralla, Alahovin viinitila Vaajasalon saaressa,  Lohimaa Tervossa, Virkistysuimala Fontanella Siilinjärvellä, JP-Kalamatkat Vehmersalmella ja Valamon ortodoksinen luostari Heinävedellä.

Jo kahdentoista vuoden ajan olemme olleet asemalla vastaanottamassa Moskovasta  Kuopioon tilausjunissa saapuvia venäläismatkailijoita.  Kun aloitimme markkinoinnin Venäjällä viisitoista vuotta sitten, Kuopion alueella kirjattiin vuosittain noin 7000 venäläismatkailijoiden yöpymisvuorokautta, nyt tuo määrä on yli 55 000. Ja tuosta luvusta puuttuu toinen mokoma yksittäisissä lomamökeissä tapahtuvia yöpymisiä, joita ei virallisesti tilastoida. Näihin vuosiin on mahtunut huikeita kasvun aikoja, mutta myös tiukkoja lamakausia ja muita kriisejä Venäjän maalla. Kuopion alueen matkailuväki on kuitenkin sitkeästi jatkanut markkinointia ja yhteistyötä venäläisten matkanjärjestäjien kanssa ja se työ on todella kannattanut.

Kuopion alueella on hyvä maine turvallisena ja monipuolisena lomakohteena ja pärjäämme hyvin kilpailussa muiden Suomen alueiden kanssa, mutta emme voi niin sanotusti jäädä tuleen makaamaan. Vaikka emme voi emmekä halua unohtaa matkanjärjestäjäyhteistyön tärkeyttä, meidän on jatkossa käytettävä hyväksemme myös internetin ja sosiaalisen median antamat mahdollisuudet matkailumarkkinoinnissa. Omien palveluidemme ja ohjelmatarjontamme kehittäminen on jatkuva prosessi ja uskon että mekin hyödymme koko maassa tapahtuvasta kehityksestä, kuten esim. Helsingin ja Pietarin välillä alkaneista uusista Allegro-junayhteyksistä.

Toivottavasti saamme tulevina vuosina monen monta kertaa ja muulloinkin kuin joulukaudella olla vastaanottamassa Venäjältä saapuvia tilausjunia ja -lentoja ja kuulla tuon kuulutuksen , joka mielestäni aina tuo tuulahduksen suuresta maailmasta.

Näin vierailevana kirjoittajana toivotan kaikille Kaija Kiitäjän blogia lukeville oikein onnellista vuotta 2011.

Merja Syrjänen

Oi ihana joulu!

Enää kaksi yötä ja siinä se taas on: JOULU ! Mikä maistuva sana. Eri asia sitten mille se kenelläkin maistuu: stressille, leipomiselle, paistamiselle, siivoamiselle, kaupoissa kulkemiselle ja postissa jonottamiselle, mutta myös pimeän talven valaiseville jouluvaloille, joululauluille, leivonnaisten ja kukkien tuoksulle, yllättävälle ystävällisyydelle. Usein myös oman mielen herkistymiselle.

Itse herkistyin maanantai-iltana enempi kuin olin ajatellutkaan Kuopion Yhteiskoulun musiikkiluokkien viimeisessä joulukonsertissa. Tiedoksi ei-kuopiolaisille: Yhteiskoulu lopetetaan tämän lukuvuoden jälkeen. Yhteiskoulun legendaarinen musiikinopettaja Matti Sariola oli jälleen saanut nuorista irti valtavan määrän energiaa ja esiintymisen iloa. Kuorosota-tv-ohjelmassa tuli tiettäväksi, että Matti Sariola on ollut hyvin tärkeässä roolissa Olli Hermanin musiikkiharrastuksessa. Olli Herman esiintyi maanantai-illan konsertissa kuten Kuopion  Kuorosota-kuorokin. Eikä vain Olli (Kosunen), vaan se vuonna 1999 yo-kirjoittanut luokka, jolla luokalla Ollin lisäksi oli myös Jenni Vartiainen. Jenni johti Jouluyö, juhlayö’tä laulavan luokan Kuopion Musiikkikeskuksen portaita alas kohti esiintymislavaa. Tämä oli yllätysnumero Matti Sariolalle, ja sen kyllä huomasi. Itku ei ollut hänellä  kaukana, eikä monella yleisössäkään. Matti-opettaja sentään pystyi yhtymään kaikkien illan aikana esiintyneiden yhteisesti laulamaan Orpojen joulu –lauluun, joka on  kuopiolaisen muusikon, säveltäjän ja lääkärin Tatu Kemppaisen sekä säveltämä että sanoittama. Yksi kauneimpia uusia joululauluja – etsikää käsiinne! Sellaista se joulu teettää ! Halun tehdä toiselle jotakin hyvää ja mieluista, halun osoittaa, että minä välitän sinusta. Joulun antamisen ajatuksen oikeutusta on vaikea kiistää, vaikkakin se saa nykymaailmassa usein kestämättömiäkin piirteitä.

Joulu ei olisi säilynyt näin pitkään ja näin vahvana ilman sen viettoon kuuluvia vahvoja perinteitä sekä perheen ja suvun merkityksen korostamista. Nykyisin myös ystävien olemassaolon tärkeys ja merkitys korostuu joulussa. Sinkkutalouksia on paljon. Olen ollut itse käynnistämässä pian jo perinteen asemaan kaiketi nostettavaa Puijon joulurauhan julistusta ja sitä seuraavaa aaton hartaushetkeä Puijon laella. Voin jopa väittää olevani idean äiti, joskin totuuden nimessä on kerrottava legendaarisesta kuopiolaisesta radiopersoona Pekka Junkkarista, viime keväänä edesmenneestä, jonka eräs lempipähkäily oli päivitellä, että kuka ihmeessä on antanut Turulle oikeuden julistaa joulurauha kaikelle kansalle. Eikö sen saman voisi tehdä mikä tahansa kaupunki? No jaa, mietittiin me muut. Aika hankala haaste, sillä Turun joulurauhan julistus on jo niin syvällä jokaisen suomalaisen sielussa ja sydämessä. Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla ...  kajahtaa tv:stä ja radiosta ja silloin viimeistään on aika lopettaa touhu ja todeta, että näillä mennään, se on meidän joulu nyt tässä jo käsillä ja elettävänä.

Ajatus Kuopion omasta joulurauhasta jäi kuitenkin itämään ja niin tapahtui, että pyynnöstäni Kuopion arvostettu ja aikaansaava kulttuuripersoona Outi Vuorikari kirjoitti Itsenäisyyspäivänä 2001 tekstin, jonka saatesanoina hän kirjoitti minulle: ”Eilen kävin Puijolla. Se on elämyksistä vaikuttavin tämän hetken Kuopiossa. Tänään – Itsenäisyyspäivän kohottavissa tunnelmissa – syntyi teksti, johon en ainakaan nyt tuoreeltaan osaa tai uskalla lisätä mitään. Puijolla tuntui siltä, että sen syntyhistoria, jääkausi oli vahvasti läsnä. Sitten tunki esiin mielikuva siitä, miten ihminen ottaa luonnon haltuunsa ja vahvistaa sen erikoislaatuisuutta.” Näin syntyi Puijon joulurauhan julistus.

Näin se alkaa: Tänään, jouluaattona, aurinko nukkuu pesässään, kertoo vanha kansa. Pesässään se on levännyt kolme harmaata päivää ja kolme pimeää yötä, vuoden pisimmät ja mustimmat yöt . Valo on kadonnut metsän kätköön – ehkä Puijonmäen turvalliseen syliin odottamaan vuotuista uudelleensyntymistään.

Tervetuloa kuulemaan loputkin Puijon joulurauhan julistuksesta jouluaattona klo 13 Puijon mäen laella. Julistus luetaan perinteisesti suomeksi ja englanniksi. Siten haluamme toivottaa joulurauhaa myös Kuopiossa ja Pohjois-Savon maakunnassa asuville maahanmuuttajille ja tilapäisesti täällä asuville ulkomaalaisille sekä tietysti myös täällä jouluaan viettäville ulkomaalaisille matkailijoille.

Joka vuosi julistuksen lukee suomeksi Kuopion kaupungin viestintäjohtaja Kaija Nousiainen ja

englanniksi aina joku Kuopiossa asuva ulkomaalainen. Tänä vuonna hän on australialainen Peter Sorjonen-Ward julistusta seuraa Puijon seurakunnan aaton hartaushetki, jonka toimittaa rovasti Pekka Nieminen senkin suomeksi ja englanniksi. Kuorolaulua esittää loistava Puijon kamarikuoron kvartetti vahvistettuna lisälaulajilla. Tilaisuus päättyy aina yhteisesti laulettuun Maa on niin kaunis –lauluun, joka sopii Puijolle aina riippumatta lumen määrästä, sillä siellä on aina kaunein talvi Kuopiossa. Tervetuloa mukaan 10-vuotistapahtumaamme Puijolle ! Juhlan kunniaksi Kuopion Matkailupalvelu tarjoaa glögiä ja pipareita ennen tilaisuuden alkua klo 12.30.

Toivotan kaikille lukijoilleni Riemullista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !

Kaija Kiitäjä

PS. Väliviikolla blogikirjoittajana vierailee Kuopion Matkailupalvelun markkinointisihteeri Merja Syrjänen, joka kertoo ensi vaikutelmia Kuopion alueelle saapuneiden venäläisten uuden vuoden matkailijoiden tuomasta sykkeestä.

Valuuko lumen eksotiikka meiltä etelään?

Valtakunnassa on eniten lunta Helsingissä. Onko tässä nyt mitään laitaa? Vieläkö Etelä-Suomen pitää sekin saada kaikkien työpaikkojen, valtion virastojen, valtakunnallisten kulttuurilaitosten ja median keskittymisen lisäksi? Kyllä Pohjois- ja Keski- ynnä Itä-Suomi tarvitsisivat tulevaisuudessakin lumivarman talven antaman etumatkan suhteessa eteläiseen Suomeen, joka nappaa jo nyt 40 % koko 18,5 milj. yöpymisvuorokauden potista Suomessa. Syyttömiähän tähän ovat Helsingin herrat ja muut viskaalit – taitaisivat käyttää taikasauvaa lumen hävittämiseen, jos sellaisen omistaisivat. Hätätöitä jo suunnittelevat, kun pääkaupunki uhkaa hukkua lumeen.

Lunta on Helsinkiä etelämpänäkin. Se havaittiin kollegojen kanssa viikonloppuna Riikassa, kun lentokenttätiellä oli hädin tuskin auton mentävä aukko lumikinoksessa. Teimme pikkujoulun merkeissä testireissun suoralla AirBalticin lennolla Kuopiosta Lappeenrannan kautta Riikaan.

Perjantaiaamu oli tuiskuinen ja tuulinen kuin mikä. Jo Kuopiossa odoteltiin tovi, todennäköisesti Lappeenrannan säätilanteen viivyttämänä. Lappeenrannassa sitten odotettiin vielä pidempään, sillä Riikan tilanne oli vielä pahempi. Onneksemme emme silloin voineet edes aavistaa sitä, minkä kuulimme vasta tulomatkalla eräältä kanssamatkustajaltamme: Riikan lentokentälle laskeutui perjantaina ainoastaan yksi lentokone, joka oli siten se Kuopio-Lappeenranta-Riika-lento, jolla me saavuimme.  Tunnustan kyllä tarkkailleeni meidän koneemme miehistöä Kuopion lentokentällä:

kapteeni oli vakuuttavan ja määrätietoisen oloinen nuori mies ja niinpä hän hoitelikin Boeing 737:llään meidät tuulen ja tuiskun läpi turvallisesti Riikaan.

Riika oli upean näköinen joulukaupunki runsaine valoineen, joulumarkkinoineen ja monine joulukuusineen. Ja lunta oli kaikkialla. Varmaan riikalaistenkin kiusaksi asti, vaikka se loikin kaupunkiin kauniin talvimaiseman. Meiltähän lumessa kahlaaminen kaduilla toki onnistui, joskin muutama kenkäpari kyllä saattoi mennä pilalle suolatussa lumisohjossa tarpoessa.

Riika juhlii joulukuusen 500-vuotista taivalta. Keskiaikaisen asiakirjan mukaan Mustapäiden Killan jäsenet pystyttivät joulupäivänä koristellun kuusen kaupungin aukiolle, nykyiselle Raatihuoneen aukiolle. Juhlakauden mentyä he polttivat kuusen niille sijoilleen. Vaikkakin tallinnalaiset ovat esittäneet asiakirjan, jonka mukaan ensimmäinen koristeltu joulukuusi pystytettiin Tallinnassa jo vuonna 1441, Riika juhlii omaa 500 vuotta vanhaa joulukuustaan. Milloin me pääsemme juhlimaan omaa suomalaista joulukuustamme? Noin 10 vuoden kuluttua, sillä ensimmäiset joulukuuset ilmestyivät Helsinkiin 1820-luvulla. Jossakin on varmasti löydettävissä tarkka vuosiluku, jotta saamme tietää aikanaan mikä on suomalaisen joulukuusen 200-vuotisjuhlajoulu. Sitä odotellessa taas tänäkin jouluna koteihimme hankitaan noin 1,3 miljoonaa kuusta, jotka koristellaan vuosi vuodelta upeammin saaden aina kunniapaikan kodeistamme.

Lukuisat Riikan kuuset oli koristeltu todella kauniisti ja näyttävästi – silleen ajatuksella. Meillä ulkokuusten laittaminen ja koristaminen ovat ilmeisen pakkopullaa laittajilleen, niin samanlaisia ja mielikuvituksettomia ne ovat. Kiitos Kuopion kaupungille Kauppatorin kuusen perinteisten valojen korvaamisesta jokunen vuosi sitten isoilla valopalloilla, jotka vaihtavat väriä. Ihania tai mageita – kuinka vaan haluatte! Asialla siinä olikin mestaritekijä, kuopiolainen Valolaterna/Fantasiarakenne Oy, joka kelpuutettiin myös Shanghain maailmannäyttelyn Suomen Kirnu-paviljongin suunnittelijatiimiin. Toki energiansäästö on niin tärkeä tavoite, että sillä voidaan hyvin perustella hiukan vaatimattomampikin jouluvalojen laittaminen. Toisaalta kun meidän pitkän ja pimeän talvikauden ehdoton valopilkku on joulu, niin ehkäpä se energia mikä jouluvaloihin menee, voitaisiin säästää jossakin muualla. Ihmiset saavat niin paljon virtaa kauniin katselemisesta, että innovatiivisten energiansäästökohteidenkin löytyminen saattaisi helpottua!

Riika on hyvä matkailukaupunki, vaikkei meillä aikaa museoihin ja konsertteihin jäänytkään. Joulumarkkinat veivät mennessään: upeat käsityöt, koristellut piparit, Karstvins, joka vastaa meidän glögiämme, ja hapankaali&makkara-annokset. Söin ehdottomasti elämäni parhaan hapankaalin siellä! Asiakaspalvelu on parantunut huomattavasti, mikä yhdessä laajentuvan matkailupalvelujen tarjonnan ja jatkuvasti lisääntyvien lentoyhteyksien kanssa tekee Riikasta varsinaisen Baltian helmen.

Paljon sieltä on opiksi otettavaa ja mallinnettavaa. ”Piällikkö” Piirainen (Kuopion Matkailupalvelun toimitusjohtaja Jari Piirainen)  antoikin meille tehtäväksi kuvata kaupungilla paikkoja ja ns. hyviä käytäntöjä, jotka sopisivat myös Kuopioon. Lisäksi haastattelimme ihmisiä heidän Suomi-tietoudestaan. Minun ja Syrjäsen Merjan (meidän markkinointisihteeri) viimeinen haastateltava sanoi ensimmäiseksi asiaksi Suomesta ”Lots of lakes” – ja minä meinasin pussata tyyppiä! Seuraavina olivat loistava jääkiekkojoukkue ja joulupukki. Eikä hän ollut koskaan vielä käynyt Suomessa.

Vielä tähän loppuun pyyntö teille arvoisat palstani lukijat: kertokaa minulle ja muillekin meistä, miksi voiveitsessä on pieni kolo? Mietimme sitä aterialla Radisson Blu Elisabethe –hotellissa, eikä me oikein päästy asiassa lopulliseen yhteisymmärrykseen. Että näin on pienet murheet meillä.

Ei vainenkaan, mutta sellaista ei kannata murehtia mikä ei murehtimalla parane, sanoo Piirainenkin, mutta voiveitsen kolon arvoitus varmsti ratkeaa. Luotan teihin arvoisat lukijani!

Enää 10 yötä jouluun, mutta siitä enempi seuraavassa kirjoituksessani.

Kiitos Kari Tapio!

Heräsin alkuyöstä puhelimen viestikilkatukseen. Tytär Wienistä kysyy: onko hänen majesteettinsa kuollut? Tv:n tekstikanava sen kertoo: Kari Tapio on kuollut. Verkkopalvelut ovat jo ehtineet täyttää sivunsa lukuisilla artikkeleilla Kari Tapion urasta ja elämästä. Savon Sanomien toimittaja Katja Hedbergin 60-vuotishaastattelu vuonna 2005 on erittäin rehellinen ja lämminhenkinen kuvaus Kari Tapiosta. Mäkihyppyineen Puijolla ja sauvakävelyineen Reinoissa Kuopion torilla.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä blogi eilen joulukauden runsaasta musiikkitarjonnasta Kuopiossa ja erityisesti kuopiolaisista kuoroista. Muistakin upeista kuoroista kuin tv-kilpailuista julkisuuteen tulleista Kuopion Nuorisokuorosta, Marco Hietalan ja Olli Hermanin kuoroista. Jokin kuitenkin pidätteli, enkä saanut aloitettua kirjoittamista. Nyt sitten olen edelleen kirjottamassa musiikkiin liittyen, mutta aihe muuttui suureen Suonenjoella syntyneeseen, Kuopiossakin asuneeseen taiteilijaan. Oman maakunnan mieheen, jolle annoin oman lempinimeni ”hänen majesteettinsa”, jonka johdin esiintymiskokoonpanon ilmaisusta Kari Tapio ja hänen orkesterinsa.

Jami ja Jamset esiintyi 60-70-lukujen vaihteessa Nurmeksen Yhteislyseon oppilaskunnan konventissa. Pitkässä mustassa nahkatakissa esiintynyt Jami hurmasi minut jo silloin laulunsa pehmeällä soinnilla. Meni kymmenkunta vuotta etten törmännyt laulaja Kari Jalkaseen, jolle muistini mukaan Danny antoi taitelijanimen Kari Tapio hänen kiertäessään Danny Show’n mukana. 

Kappale Kaipuu 70-luvun lopulla iski sitten suoraan sieluni ytimeen. Sen jälkeen en olekaan voinut jättää Kari Tapiota kuuntelematta yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Portugalin huhtikuu, Aikaan täysikuun, Minuutti ajastasi sekä Katri-Helenan jo tunnetuksi tekemä Mun sydämeni tänne jää.

Niitä en ole koskaan lakannut kuuntelemasta, vaikka ovat jo vanhoja hittejä. Toki uudemmatkin levyt ovat viehättäneet hyvin paljon.  Niissä on Kari Tapion elettyyn elämään liittyneitä tummempiakin sävyjä sekä hänen vahvaan uskoonsa liittyen myös kristillistä sanomaa hänen omina sanoituksinaan.

Minut esiteltiin kesällä 2001 Kari Tapiolle hänen keikkamatkansa yhteydessä Kylpylähotelli Rauhalahdessa. Ravintolapäällikkö Matti Ruuskanen teki taitelijalle selväksi, että olen todellinen suuri fani hänelle. Kuopiossa elettiin Viinijuhla-aikaa ja kuultuaan, että olen Kuopion Matkailupalvelusta, Kari Tapio kysyi minulta miksi hän ei kelpaa Viinijuhlille esiintymään.

Totesin, että onhan hän esiintynyt aikaisempina vuosina ja varmaan häntä taas tulevina kesinä pyydetäänkin. Omassa mielessäni ajattelin silloin, että jos se minusta olisi kiinni, niin voisi esiintyä vaikka joka ilta …

Rauhalahti oli varmaan yksi Kari Tapion lempipaikkoja esiintyä. Hän oli siellä usein ja tuli kuin ”kotiinsa”, sillä väkeä oli aina aivan mahdottomasti ja se aivan selvästi tuntui hänestä hyvältä. Oman maakunnan väen arvostus. Minulla piti olla todella tärkeä syy olla menemättä keskiviikkoisiin Naistentansseihin, jos hänen majesteettinsa oli esiintymässä.

Viime juhannuksena en kerta kaikkiaan päässyt sinne. Tyttärenikin pettymykseksi, joka oli jo suunnitellut kuinka yhdessä lähdemme häntä kuuntelemaan ja nimmareita hakemaan. Otin häneltä aina nimmarin vasempaan käsivarteen. Tytär kuitenkin kävi ja siitä asti minun näyttöruudullani on kuvansäästäjänä ollut kuva Kari Tapiosta sekä tyttärestäni.    

Viimeisen kerran olin kuuntelemassa häntä Viihdekeskus Hojo-Hojossa Tuusniemellä heinäkuun alussa. Päivä oli sunnuntai, hiukan outo päivä tanssilavalle, mitä ihmettelinkin. Se oli taas Kuopio Wine Festival –aikaa, eikä hänellä ollut viinijuhlilla esiintymistä. Varmaankin koska oli ohjelmistossa edellisenä kesänä. Siispä hänellä oli ”korvaava keikka” Hojo-Hojossa ja hyvä keikka olikin, vaikka taiteilija olikin hiukan vakava ja väsyneen oloinen, mitä ei tarvitse ihmetellä sillä sekin päivä oli helteinen.

Seuraava mahdollisuus kuulla häntä olisi saattanut olla Matka-messujen yhteyteen järjestettävä Pohjois-Savon kokousmatkailun markkinointitilaisuus. Aikaisemmin mainittu Matti Ruuskanen Kylpylähotelli Rauhalahdesta soittikin Kari Tapiolle viime viikolla tavoittaen hänet tien päältä kuulemma hyväntuulisena, mutta valittaen mahdotonta ajamisen määrää konserttikiertueesta johtuen. Hän olisi ehkä saattanutkin suostua ”mies ja kitara”-tyyppiseen esiintymiseen – tila ei mahdollistaisi orkesterin kanssa esiintymistä –  ellei varattuna olisi jo ollut lomamatka kauas kiireestä ja kilometreistä.  Mieltämme jäi lämmittämään hänen positiivinen ja meitä tukeva suhtautumisensa, joka ei ollut ensimmäinen. Vuosia sitten pyysimme häntä esiintymään Matka-messuosastollamme ohjelmatoimiston kautta. Meillä oli rajattu budjetti käytössämme, joka ei venynyt ihan ohjelmatoimiston asettamaan viimeiseen hintapyyntöön, jolloin Kari Tapio oli sanonut, että se riittää minkä pohjoissavolaiset pystyvät maksamaan. Hän haluaa esiintyä.

Ehdottomasti eniten soittamani joululevy on Kari Tapion Joulun tarina. Mielestäni se on hänen ainoa joululevynsä. Arvostan sitä, ettei hän pykännyt joka joulu markkinolle uutta joululevyä, jotka varmaan kaikki olisivat myyneet erittäin hyvin. Joulun tarina on niin hyvä kokonaisuus tunnelmallisia ja koskettavia lauluja, että se sai riittää moneksi jouluksi. Ja on riittänyt. Kaikkein koskettavin on Kari Tapion oma sanoitus Joulu ensimmäinen, joka kertoo ensimmäisestä joulusta läheisen kuoleman jälkeen. Jostakin kumman syystä en ole vielä tänä jouluna kuunnellut Joulun tarinaa, enkä tiedä kykenenkökään siihen …

Hyvästi Kari Tapio, jäämme kaipaamaan Sinua!

Nyt meillä männöö hyvin!

Nyt meillä männöö hyvin! Mikä sopisikaan paremmin kuvaamaan eilisillan mäkihypyn maailmancupin kilpailun lopputulosta Puijolla kuin tämä Halavatun Pappojen lanseeraama

savolainen ilmaisus huippumenestyksestä.  Kaksoisvoiton meille toivat (näinhän me sukkelasti omimme urheilijoiden voitot itsellemme …)  Ville Larinto ja kuopiolainen Matti Hautamäki, kaksi rauhallista, sitkeää ja konstailematonta suomalaista talviurheilijaa. Ei päässeet Itävallan ihmemiehet tai Sveitsin vekkuli Simon Amman Puijon herroiksi tänä talvena. Simon taisi kyllästyä voittamiseen Puijolla jo edellisessä kisassa viime maaliskuussa kun ravintolat eivät olleet niin pitkään auki, että hän olisi ennättänyt juhlistamaan voittoaan oikein kunnolla. En tiedä Villen viipotuksesta viime yönä, mutta ainakin Matti ilmoitti kohteliaasti ottavansa kevytlimun kun halusin tarjota hänelle ja avovaimolleen juomat kakkostilan kunniaksi. Hyvä niin, kausi on kohta kiihkeimmillään ! Nythän me haluamme nähdä heidät palkintopallilla kisa toisensa jälkeen. Niin se valitettavasti menee, vaikka se hiukan epistä urheilijaa kohtaan onkin, kun emme muuten osaa tukea tiellä menestykseen kuin olla stadionilla kannustamssa. Toki fanit ovat urheilijoillekin  tärkeitä.

Kisa oli nopeatempoinen, sillä tuuliolosuhteet eivät juurikaan aihettaneet odotuksia puomilla ja

tunnelma valossa kylpevällä Puijon hiihtostadionilla kuten suuressa urheilujuhlassa kuuluu, mutta, mutta missä oli yleisö ? Aiheuttiko kisan ajankohdan siiryminen maaliskuusta tänne vanhan vuoden puolelle näin ison yleisökadon ? Herätys suomalainen talviurheilukansa ! Älkää antako televison turruttaa mielentilaanne. Urheilukilpailut ovat ihan samalla tavalla kuin konsertit vuorovaikutustilanteita, jotka elähdyttävät niin katsojien kuin urheilijoidenkin mieltä ja sielua. Kannustushuudot eivät kuulu kotisohvilta ja harva kehtaa mölytä kotonaan naapurisovun säilyttämisenkin takia.

Kisan jälkeen oli tietysti jatkettava hypetystä, olimMEhan saaneet kaksoisvoiton. Ravintola Maljaan siis. Yleisesti tiedossa oli, että sinne kokoontuu osa hyppääjistä kuuntelemaan kulttibändiään Ville Kanteen tähditämänä. Hyppyuransa jälkeen tämä Viille on hoidellut mäkimaajoukkueen suksia ja on nyt Finnjumping’in sivuilla ilmaistu kuuluvaksi mäkijoukkueen valmentajiin. Ville perusti ensin Kroisos-nimisen bändin, jossa soitti myös Matin veli Jussi Hautamäki. Eilisillan kokoonpanossa oli peräti 5 jeppeä ja nimi oli muuttunut  epäilyttäväksi: Jack Kustoo ja Paskoo. Mutta, mutta musiikki oli parempaa kuin nimi olisi edellyttänyt. Ville Kanteella on miellyttävä, hiukan trubaduurimainen ääni, joka sopii klubimaiseen ravintolaympäristöön kuin V-tyyli hyppääjille.

Loukkaantumisestaan melkein koko viime kauden jo toipunut kuopiolainen Janne Happonenkin oli tullut kuuntelemaan kaverien soittoa. Janne oli hänkin kovin laihtuneen oloinen (niinhän ne kaikki),

mutta kertoi kunnon olevan kohdallaan ja odottavansa Puijon K90 mäen kunnostamista, jotta hän pääsee tosissaan harjoittelemaan. Tällä kaudella on vasta kolme hyppyä takana. Janne on vakaasti sitä mieltä, että hänen hyppynsä eivät vielä ole hypätty ja sitä jäämme odottamaan, sillä 26-vuotiaana hän ennättää vielä houkuttelemaan yleisöä Puijollekin. Myös Janne harmitteli kovasti yleisön vähyyttä Puijolla.

Katso myös Hautamäen Matin lyhyt haastattelu ja katso kuvat hymyilevästä onnellisesta Matista.